Saimin aikarautoja

Tämä on postaus talomme seinäkelloista. Viime aikoina on tuntunut aika suorastaan taas kiitävän, joten ajatukset ja katseet ovat usein olleet kelloissa. Taasko se ilta livahti? Miten aamulla voi aina tulla hoppu, vaikka herää kuinka aikaisin? Näistä kauniista aikaraudoista on toisaalta kivakin vilkuilla kelloa ja kuunnella niiden kodikasta raksutusta. Yritin saada kuvien alle kuvatekstit, mutta jostain syystä ohjelma ei ollut nyt yhteistyökykyinen, joten tässäpä kellot lyhykäisyydessään ylhäältä alas: Roosan huoneen ruusukello, seuraavaksi kirjastohuoneen uusi iso kello, joka on lahja ystäviltäni. Kello sopii todella kauniisti huoneen väreihin ja vanhaan kalustukseen. Sitten keittiön raidallinen elintärkeä ajannäyttäjä, tätä tulee aamupalalla vilkuiltua tiuhasti. Ja viimeisenä Arin itse rakentama kodinhoitohuoneen nallekello. Tarjoilualusta oli aikoinaan löytö kirpparilta, Ari viritti sen taakse koneiston ja viisarit. Viikonlopun yritän olla vilkuilematta näihin kaunottariin...

Hyvää huomenta!

Virkistävä viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Launtaina kävimme elokuvissa katsomassa Prinsessa- elokuvan, joka kertoo oman paikkakuntamme kuuluisimmasta asukkaasta, Anna Lappalaisesta eli Prinsessasta. Tarina hänestä oli jo aiemmin tuttu, ja elokuva jäi jotenkin ohkaiseksi mielestäni. Siinä oli kyllä iso liuta hyviä näyttelijäsuorituksia, joten kokonaisuutena ihan katsottava elokuva, mutta odotukset olivat itselläni sitten ehkä liian korkealla. Joka tapauksessa oli kiva käydä Helsingissä palloilemassa ja vähän nuuskimassa joulutunnelmaa.

Vanha vedenkeittimemme sai siirtyä täysin palvelleena sivuun ja tilalle ostimme taas tällaisen vislaavan pannun. Meillä oli joskus muinoin ennen vedenkeitinten valtakautta tällainen pannu, ja sen vislaus veden kiehumisen merkiksi on aika hauskaa. Että nyt ei muuta kuin maanantaiaamun iloksi pannu liedelle ja vislausta odottamaan. Hyvää alkavaa joulukuun viikkoa kaikille, kohta saa avata joulukalenterin ekan luukun ja sitähän täällä jo odotellaaan malttamattomana.

Huumaava tuoksu

Ihana tuoksujen sekamelska täyttää tänään talon, kun maljakossa on kerättynä sekä syreenin oksia että kieloja. Ulkonakin on raikas alkukesän tuoksu, kun vuoroin sataa ja paistaa. Nyt kukkapenkkiä kuopsuttamaan! Viimeinen kevään työviikko alkamassa, sitten taas aika omien projektien.

Saimin keittiöstä

Miehet on meidän perheestä maailmalla ja me Roosan kanssa pidetään taloa pystyssä, niinkuin sanonta kuuluu. Ollaan vietetty vähän kauneusiltaa, etsitty nukkekodin kalusteita kirppareilta ja muuta sellaista tärkeää. Ja vähän tietysti herkuteltukin, jäätelöllä taas, kun lämpötila nousi tänään jo takaisin +15 C asteeseen. Vielä on vähän arkea jäljellä ja sitten koittaa odotettu kesäloma. Aamuja jo lasketaan..

Kesäverhot

Raikkaat uudet kesäverhot tekasin ja laitoin makuuhuoneeseen tässä päivä muutama sitten. Arin kommentti oli, että nuohan ovat samanlaiset kuin edeltäjänsäkin...että mitä, vanhat olivat ihan eri värisetkin ja ihan eri tavalla ripustettuina. No, myönnettäköön, että kuvioissa on jotain samaa. Niin siinä vaan käy, että usein tulee ostettua samantyyppistä kuin on ollut aikaisemminkin, niin vaatteissa kuin sisustuksessakin. Sehän on vaan sitä varmuutta omasta tyylistä, eikö? (Seli seli..)

Arvonnan voittaja ja kurat kuriin

Suuren suosion saavuttaneen arvonnan voittaja on Hannukka! Täältä saa palkinnon sitten tulla noutamaan, onpahan Hannukalla syy tulla kyläilemään.:)Arvontoja sitten taas lisää luvassa, kun kävijämäärät näyttävät mukavia tasalukuja..

Viikonloppuna panostin kodinhoitohuoneen kurarallin taltutukseen. Löysin Etolasta tuollaisen kurakaukalon, johon saa laittaa kuraiset saappaat ovesta sisään tullessaan. Tiedän tiedän, meillä on jo yksi kuraralli oven pielessä, mutta tuntuu, että tähän kuran selätykseen ei voi liikaa panostaa, nyt kun kevätaurinko taas ihanasti noita lumia sulattelee ja kurat paljastuvat. Uusi matto kodinhoitotilassa myös piristää kummasti, mankelointikin maistui ihan eri tavalla uudella matolla tallustellessa. En tiedä, onko meidän perhe ainoa sellainen lapsiperhe, jossa tuota saapasta, pipoa, hanskaa, kurahousua, ulkoilupukua yms. riittää ja riittää. Taas on ainakin vähän yritetty järkätä ja hallita tuota karusellia, että tervetuloa vaan loskat ja kurat!

Jotain kaunista

Ruusu on ollut lempikukkani iät ja ajat, muistaakseni 5-vuotiaana sain Helsingin kauppatorin kukkatorin puolelta yhdeltä kukkakauppiaalta ruusun syntymäpäivänäni, ja siitä asti ruusun asemaa ei ole mikään horjuttanut. Kaikki väritkin kelpaavat ruususta, no, eivät nyt kuitenkaan värjätyt epäaidot, kuten esimerkiksi sellainen sininen, joka näyttää jotenkin ihan, no, epäaidolta.

Viime aikoina ruusun rinnalle on noussut haastaja. Se on tämä kuvissakin näkyvä valkoinen orkidea, olikohan tämä nyt perhoskämmekkä nimeltään. Edes siis nimestä en ole varma, mutta kovasti olen näihin ihastunut. Viime jouluna minulla oli näitä joulukukkinakin. Uudestaan en ole näitä saanut kukkimaan, mutta upeina kestävät oston jälkeen parikin kuukautta. Itsenäisyyspäiväksi voisi taas pari ostaa...ja jouluksi. Vai ostaisiko tänä vuonna sittenkin jouluruusun, sekin on ihana.

Tällaisia tärkeitä pohdintoja pitkästä aikaa. Jouluakin on jo laitettu esiin, mutta kaikista kuvista tuli jotenkin pimeitä. Pimeätähän nyt on, joten ei ihme, että kuvatkin ovat sellaisia. Jospa sitä lunta kohta sataisi, niin vähän valostaisi...

Tästä se alkaa

Kirpparilöytöni viime kesältä pääsi eteisen seinälle. Joo, ja kuva on jouluinen, joten pikkuhiljaa koristeita ja valoja alamme Roosan kanssa taas ripotella ympäri taloa. Roosa olisi jo laittanut kaikki koristeet, mutta vähän toppuuttelin häntä. Ensin valoja ulos, ensi viikonloppuna kynttelikköjä ikkunoille (nyt on jo niin pimeää, että ihan hyvin voi viritellä lisävaloa), ja adventiksi sitten jo enkeleitä ja tonttuja. Mutta glögiä ja pipareita voi tietenkin nautiskella jo harvasen ilta..

Ruusula lehdessä

Kiitos vielä kaikille kotiamme äänestäneille tutuille ja tuntemattomille! Koko juttu on luettavissa uusimmassa Talo & Koti-lehdessä. Koko Vuoden talo-kilpailusta jutuntekemisineen ja ansaittuine palkintoineen jäi todella kiva fiilis.

Sadesäällä

Pyyhitään pölyjä.

Haaveillaan uusista sisustuksista.

Huolletaan ja hoidetaan sisäkasveja.

Järjestellään kaappeja.

Mankeloidaan lakanoita isot pinot (jotka ovat odottaneet kodinhoitohuoneessa viikkoja) ja pedataan sänkyihin puhtaat ja sileät lakanat.

Kirppikseltä eilen löytämäni kupit ja kulhot. Olivat vielä paketissa, käyttämättömät siis, ei mitään Arabiaa, mutta niin kauniin puuterin väriset ja kympin löytö kesän aamupalakattauksiin! Alla keittiöpyyhkeistä parhaita, pellavaisia ja vanhoja.

Nyt meillä elämä taas siirtyy ulos. Puutarhakalusteet ja tyynyt on jo kaivettu esiin, huomenna pitäisi suunnata puutarhalle ostamaan orvokkeja ja perennoja ja lapset odottavat jo malttamattomina uima-altaan pihalle tuloa. Tänään ilma oli jo mukavan lämmin ja koko viikonlopuksi on luvattu lämmintä ja aurinkoista. Nyt se kesä taas tuli sitten rytinällä. Suomen kevät/alkukesä on aina tällaista arvoituksellista aikaa. Ensin ei oikein tarkene toppatakissakaan, kun oikein tuulee pohjoisesta. Sitten tuuli kääntyy, länteen tai etelään, ja ensimmäinen helleaalto tulee Suomeen, huhtikuun lopulla tai toukokuulla. Että koskas sitä kevättakkia käyttäisi tai poplaria? Itselläni on vuosien varrella ollut monia kevättakkeja, mutta taas tämäkin kevät osoitti tuon kapistuksen lähes turhaksi. Koska nythän tarkenee jo ilman takkiakin. Ainakin meidän lasten mielestä.

Meillä rakennetaan, taas. Kesäkeittiön kaivuu on tehty kasvimaan viereen. Salaojaputket on hankittu, puutavaraa ym. rakennusmateriaalia löytyy entuudestaan. Kesän lopulla jo varmasti pääsemme uuteen ulkokeittiöön kokkailemaan. Kalusteet sinne on ostettu jo viime kesän alesta, astioitakin ja tekstiilejä olen jo mietiskellyt ja jotain ostanutkin, alesta.

Laventelit ja oreganot laitoin siemenistä itämään huhtikuun alkupuolella. Kummatkin ovat hyvin lähteneet vauhtiin kasvussaan ja toukokuun lopulla ne voi sitten siirtää ulos kodinhoitohuoneen kasvattamosta. Silloin kylvämme taas hernettä, persiljaa, tilliä, salaattia, kesäkukkia, porkkanaa ja mitä muuta nyt sitten mieli vielä tekekään, kasvimaalle.

17. huhtikuuta, viikon varrelta

Nyt voin kuulla ystäväni Jonnan sanovan, että "hauskat". Viime kesänä Jonna kiikutti vanhan Vilin repimän (Jonnan perheen koira) lakanan tänne tarpeettomana. Ihana kukkakangas ruutupohjalla! Vähän virunut ja vanunut niinkuin puuvillaiset lakanat tuppaavat kuluneina tekemään. Mutta ei hätää, vähän sakseilua ja saumat "suoristuivat" ja tässä on lopputulos. Parvekkeemme tuolit ja pöytä olivat hangen alla menettäneet maalipintansa. Kalusteet tulivat meille viime kesänä Arin vanhempien muutossa, ja en tietenkään hyviä puisia kalusteita voinut laittaa pois. Maalasin ne valkoisiksi puuosiltaan, vaikka Ari kyllä sanoi, etta maali ei ehkä pysy johtuen puun käsitellystä pinnasta. Mutta me Roosan kanssa hioimme ahkerasti ja sitten suit sait maalasimme. Talvella kun kuvasin samoja kalusteita tänne blogiin lumikuorman alla, maali oli vielä ok, mutta kevätauringon ensimmäiset säteet maalin kuitenkin nyt armottomasti irrottivat. Mutta ei hätää, nyt kalusteilla on uusi elämä ja uudet "vaatteet". Kaikki tämänkin viikon tuunaukset ovat siis kierrätystä ja kirpparilöytöjä parhaammasta päästä.

Arkinen aherrus on taas alkanut. Pääsiäinen meni mukavasti tässä kotosalla niitä näitä puuhaillen, syöden, saunoen ja aurinkoa odotellen. Niin, luvattiin ihanaa ilmaa, mutta vähän harmaaksi ja koleaksi kelit jäivät. No, mukava oli kuitenkin suunnitella jo vähän kesälomaa ja Roosan tulevia synttäreitä. Hän halusi kutsua kaikki eskarikaverit eli 12 lasta. Täytyypä syömisen lisäksi ottaa jotain ohjattuja leikkejä.

Valtterin kanssa olemme jo tänään tehneet vaikka mitä! Pelasimme muistipeliä, luimme eläinkirjaa, kylvimme siemeniä ja nyt täytyy ahkeroida pyykkiä ja kohta paistella amerikkalaisia pannukakkuja. Touhukasta viikkoa kaikille lukijoille, kyllä se aurinkokin varmaan kohta näyttäytyy, toivotaan.

7. huhtikuuta, uusia ikkunoita

Englannin kielessä on mainio sananparsi uusista horisonteista. Suomeksi se ei käänny suoraan, mutta "open up new horizons" voi tarkoittaa uusia näkökulmia, uusia ajatuksia tai vaikka uusia suuntia ja tuulia, jos vaikka suunnittelee matkaa. Joka tapauksessa uudet horisontit ovat sävyltään hyvin positiivisia. Niinkuin nämä "uudet ikkunatkin". Tai siis ihan jo 5 vuotta vanhat, mutta ah, niin puhtaat ja kauniit. Ikkunanpesu on kyllä viheliäistä hommaa, mutta tulos on kaunis kuin taulu, ainakin minusta. Koska ikkunani ovat lähtötilanteessa niin likaiset, niin siksi kai lopputulos hurmaa ja ihastuttaa niin.

Haahuilin menneellä viikolla 5 minuuttia Kellokosken kirjastossa, ja käsiini osui hauska nallekirja. Kirjassa suomalaiset nallentekijät esittelevät valmistamiaan nalleja, joilla kaikilla on persoonallisuus. Nallen ulkoasu ilmentää usein jotenkin myös tämän persoonaa. Olen itsekin vähän nallehullu ja muutama yksilö niitä meilläkin asustaa, joten kirja oli hauskaa luettavaa. Seuraavassa muutama nalle tuosta kirjasta nimeltään Kontiokujan nallet. Nämä esitellyt nallet haaveilevat matkustamisesta, paitsi viimeinen, joka voisi jo vaikka hiljentyä pääsiäiseen.

Nalletekstit ja -kuvat siis eivät ole omiani, vaan tekijöiden Jussi Jäpppinen- Sari Kanala ja kirjan nimi on Kontiokujan nallet. Huomasin, että tekstit menivät taas sikin sokin, joten järjestys ei nyt ole ihan looginen, mutta tällaista kuitenkin.

Valtterin huone järjestelty...

Roosan huone on kevätkunnossa, ainakin 5 minuuttia, ikkuna pesty, tyynyt pöyhitty ja lelut järkätty.

6. maaliskuuta, tulevaa Naistenpäivää!

Inspiroidun...

Keväisiä tyynyjä sohvalle laitettavaksi, ei uusia, mutta pestyjä ja silitettyjä.

Lyhty saa keväisen kynttilän...Kuivakukat piti heittää pois, mutta en raaskinut, vaan imuroin ne ja tässä nyt tököttävät.