30. maaliskuuta, niitä näitä langanpäitä

Niitä näitä ja kohta pääsiäistä. Pääsiäismunia ollaan kyllä jo maisteltu etukäteen, ja muutenkin valmistauduttu pikku hiljaa. Tällaisia servettejä löysin Citymarketista, pupu oli niin touhukkaan näköinen, että pakko oli heittää paketti ostoskärryyn. Viikonloppuna munanmuotoiset kynttilätkin paloivat kauniisti illan jo tummetessa ulkona, vietettiinhän lauantain Earth Houria, joten valoja sammuteltiin meilläkin. Muutenhan valoa nyt jo riittää hienosti, kesäaikaa kun elellään. Sunnuntaina kyllä huomasi, että tunti päivästä johonkin hävisi, oli vähän niinkuin enemmän vipinää, kun piti valmistautua yksille syntymäpäiväjuhlille ja muuta pikku tohinaa. Lauantaina myös tuli valvottua vähän, kun katsoimme Arin kanssa Kalteva torni- elokuvan. Oli ihan mukava katselukokemus, hauska ja samalla ajatuttava.

Tämä viikko onkin taas suhinaa, alkoi vähän kankeasti, mutta toivottavasti edistyy jouheasti. On rapsuteltavaa, istutettavaa, ikkunanpesua yms. tiedossa. Katsotaan sitten viikon lopulla, miten selvittiin, Arikin on pari päivää työmatkalla, joten olemme lasten kanssa kolmistaan. Loppuviikosta olisi tarkoitus mennä vähän ulos pitkästä aikaa, ja Hulluille päiville.

Viikonloppuna meillä vieraili taas hammaskeiju. Roosalta irtosi 6. hammas ja keijulle tuli taas kiirettä. Ehdottelin tällä kertaa (taas) keijulle toivomukseksi kolikkoa (se löytyisi aina helposti kotoa), mutta ei, nyt neiti toivoi Pet Shop hahmoja. Hmmm, mitäköhän nämä lienevät? Ei muuta kuin Prismaan juoksujalkaa neidin ollessa lauantaisissa balettiharjoituksissaan. Ja äkkiähän näitä hahmoja sieltä löytyi, ovat pikkutyttöjen suosikkeja tällä hetkellä, sellaisia isosilmäisiä muovieläimiä. Niin Roosa olikin kertonut, Braz-nuken näköisiä eläimiä...Roosa ei tykkää Brazeistä, mutta nämä Pet Shopit ovat olleet mukana leikeissä koulussa ja niillä on tullut siellä kivaa leikkiä.

Onneksi hammas siis irtosi perjantaina illalla...eka hammas kun Roosalta irtosi, niin keiju joutui turvautumaan lahjakorttiin, jolla sai sitten lunastaa seuraavalla kauppareissulla Prismasta muistaakseni Baby Bornille jotain. Mieleinen oli kyllä tuo hammaskeijun allekirjoittama lahjakorttikin silloin...Yhdellä kertaa toivomuksena oli palapeli (nämä ovat meillä suosittuja), ja silloin keiju oli toimittanut toivomuksen isin töihin Malmille, meillä oli illalla sähköt poikki täällä Niittykulmassa, joten loogista oli, että keiju ei yöllä olisi täällä mitään nähnyt, siis tarkistaa pöydältä irronnutta hammasta, vaan joutui kiireessä sitten tuon toivomuksen päivällä isille kipittämään, koska Roosa oli koulussa. Tonttukin on joskus joutunut Malmia ja Isvetin konttoria lainaamaan toimittaessaan jotain asiaa..

Kerrassaan hellyttävä on Roosan keijulle lausuma toivomus illalla ("Äiti, mene pois huoneesta, kun kuiskaan toivomuksen keijulle":), joten mielellään toivomuksen yrittää toteuttaa, jos mahdollista ja vähän vaivaa nähdä asian eteen. Onneksi keijulla on niin hyvä kuulokin, että toivomus hyvin kuuluu ovenkin läpi. Näin se menee: "Rakas rakas keiju, minulta irtosi jo 6. hammas, kuule toivomukseni, joka on"..

Valtterillakin heiluu jo alhaalla hammas, joten keiju tiputti hänellekin vähän rohkaisua sängyn kulman alle. Valtteri tietysti laukoi ääneen, että "mun paketissa on kyllä Helinä-keiju tarra tässä päällä, ei hammaskeiju". Mutta onneksi usko ei vielä horju, pääsiäispupu tulee taas ja tuo pikku yllätyksiä. Ja sitten ihmetellään, että miten niin iso pupu mahtuu livahtamaan sisälle meidän taloon..

23. maaliskuuta, piknikkiä Pellingissä ja peuhua pihassa

Viikonloppu meni taas hujauksessa. Sunnuntaina suuntasimme Pellinkiin meren rannalle kevään ekalle piknikille. Ilma oli ihana, vaikka vähän kylmä. Mutta ihana auringonpaiste ja tuulettoman paikan löytö tekivät ulkona oleilusta ja syömisestä silti niin mukavaa. Lapset kun olivat ihan pieniä teimme usein piknikin omalle pihalle. Näin ei matka ollut liian pitkästyttävä ja eväiden kimppuun pääsi heti. Mutta nyt on niin mukava muutaman kerran vuodessa pakata laukku täyteen eväitä ja vaihtaa maisemaa muutamaksi tunniksi. Otamme aina eväsretkikohteen suht läheltä, jottei takapenkki ihan hyydy matkustamiseen. Ja usein suuntamme meren äärelle. Siellä kun voi jotenkin parhaiten tuntea olevansa ihan pienellä matkalla.:)

20. maaliskuuta, kevätpäivän tasaus

Ruoho jo vihertää, siis sisällä rairuoho. Istutamme Roosan kanssa siemenet aina hyvissä ajoin, (todella!) että ehdimme sitten asetella niihin pupuja ja tipuja. Roosa on jo laittanut koristemunia riippumaan ovenkahvoihin ja valinnut koristeita omaan huoneeseensa. Hänelle on aina hyvin tärkeää ja mieluisaa ennen juhlia ja juhlapyhiä erilainen koristelu. Ja nopea sellainen. Vips ja vilaus ja hän on sirotellut jos milloin mitäkin ostettua ja omatekoista ympäri taloa. Tänäkin vuonna hän oli todella ilahtunut löytäessään viime vuonna askartelemiaan pääsiäiskoristeita koristelaatikon kätköistä. Valtteri ei niinkään kiinnostu tästä koristelusta, mutta haluaa toki kantaa kortensa kekoon. Pääsiäiskoristeisiin hän piirsi haikaloja, leikkasi kuvat irti paperista ääriviivoja pitkin, ja tuumasi, että nämä saa sitten laittaa esille. Persoonallinen näkemys munien, tipujen ja pupujen joukkoon.

17. maaliskuuta, kodin puunausta ja ansaittua hemmottelua..

Meniköhän nämä kuvat vinksin vonksin? No, tänään on muuten oltu niin järjestelmällisiä, että ei haittaa, lukija joutuu nyt vähän etsimään tekstiä ja kuvaa...Illalla lämpiää puusauna, väriä tulee päähän vaikka hampaat tippuisi, Saimi kellahtaa saunaan ja puhtaille lakanoille laventelin tuoksussa. Tässä selvitykset näihin yllä oleviin kuviin. Tuo väriä päähän-juttu on uudistettu versio karjalaisten sanonnasta, että hymyä huuleen, vaikka sydän märkenis, tai jotain sinne päin. Tämä väriä päähän vaikka hampaat tippuisi tuli sanonnaksi sen jälkeen, kun takahampaastani lohkesi palanen, joka oli aika ikävän tuntuista muutaman päivän, mutta silti tuntui tärkeältä tuo tukan värjäys. Mieheni siis tokaisi, että tuollaisia nuo naiset ovat, (turhamaisia kai hänen mielestä?) että vaikka hampaat tippuisi, niin tukkaa pitää värjätä. Ja totta kai, mikäänhän ei piristä niin kuin kiiltävä tukka tai uusi huulipuna, vaikka kuinka potuttaisi, ja varsinkin silloin. Tuo seuraavassa kuvassa esiintyvä nukke taas on vuodelta 1968, kummini toivat sen tuliaisina New Yorkista, ja se on aina yhtä hilpeän ja pirtsakan näköinen, vaikka sen sisällekin on vuosien varrella ilmestynyt jos minkä väristä töhnää ahkerista kylpyleikeistä, joissa se on ollut mukana. Että tällainen puunauspäivä ollut tämä tänään, illalla ansaittua itsensä puunausta tiedossa.

17. maaliskuuta, Valtterin huone kevätkunnossa

Valtterin huone järjestelty...

17. maaliskuuta, Roosan huone kevätkunnossa

Roosan huone on kevätkunnossa, ainakin 5 minuuttia, ikkuna pesty, tyynyt pöyhitty ja lelut järkätty.

11. maaliskuuta

Pikku posteljoonit tuovat päivän posteja...

Hannukalta(blogi Kotia Kohti) tuli naistenpäiväkortti postissa. Se oli hauska ja ytimekäs, päätinpä julkaista myös täällä sen. Tekstissä sanotaan, että naisten tulee olla hoikkia, ryhdikkäitä, kynnet hoidettuina, korsetit tiukalla, kuten kuvassa näkyy..mutta väliäkö "vaatimuksilla", tärkeintä on pitää hauskaa. Juuri niin, usein ulkopuoliset ja joskus me naiset itse luomme kovia odotuksia itsellemme, varsinkin ulkonäköömme. Pitäisi yrittää muistaa, että se ei kuitenkaan ole tärkeintä, vaan ihan muut asiat. Nautinnollista päivää vielä kaikille tätä lukeville naisille!

10. maaliskuuta

Tällainen värien ilotulitus tälle päivälle! Talvi vielä tiukensi otettaan jo alkaneesta keväästä, joten mieli kaipasi jotain räväkkää, ja kotona se on pussillinen suklaaraekarkkeja uuden vahakankaan päällä. Ostin ihanan pilkullisen vihreällä pohjalla, nyt odotan malttamattomasti, että alakerta saadaan siedettävään kuntoon(menossa lattian korjaus) ja saan uuden pöytäliinan pöytään, kynttelikön kattoon ja rusetit ojennukseen. Tein ison kattilallisen porkkanasosekeittoa, josta minä ja Roosa tykkäämme kovasti, mutta Ari ei, ja Valtterin kommentti maistamisen jälkeen oli: " Tää on ihan maatonta". Mutta väri on silti ihanan keltainen keitossa.

6. maaliskuuta, tulevaa Naistenpäivää!

Inspiroidun...

Keväisiä tyynyjä sohvalle laitettavaksi, ei uusia, mutta pestyjä ja silitettyjä.

Lyhty saa keväisen kynttilän...Kuivakukat piti heittää pois, mutta en raaskinut, vaan imuroin ne ja tässä nyt tököttävät.

Tänä vuonna esikasvatan...Laventeli täytyy laittaa alkuun jo huhtikuussa ja sisälle.

4. maaliskuuta, Arin nimipäivä

Voihan ihanuus ja hampaankolotuksista viis! Iltapäivällä avasin Hesarin, jonka luen aina takaapäin alkaen, ja silmiini osui tämä! Olin ehkä vuoden alussa huomannut Ylen tulevassa ohjelmistoesittelyssä asian, mutta tyystin unohtanut. Tänään siis jo alkanut ja aamuisin jatkuen aina heinäkuulle asti, Vihervaaran Anna. Nyt kuumeisesti mietin, miten saisin ainakin osan näistä nauhoitettua, koska tiedossa on myös aikaisemmin näkemätöntä L.M Montgomerya. Nämä ihanat tarinat ja valloittavat maisemat, voihan elämäni kevät. Olen ensimmäisen kerran nähnyt Vihervaaran Annan TV:ssä 1980-luvulla Yhdysvalloissa, ja katsonut sen lukemattomia kertoja uudestaan, aina kun sarjaa on TV:ssä esitetty. Aivan lumoavaa! Suosittelen kaikille romantikoille, esteetikoille ja elämästä nautiskelijoille, näissä on ihanaa menneen maailman lumoa( tuo Mennyt maailmakin oli aivan ihana sarja). Olemme Roosan kanssa jo lukeneet Pieni talo preerialla-sarjaa, muutaman vuoden kuluttua voimme sitten siirtyä Annoihin ja Pikku Naisiin. Jippii!

3. maaliskuuta

Voi mitä hulinaa! Minulta lohkesi hammas lauantaina, onneksi tänään sain avun aamulla. Mutta hammaslääkäri huomasi uuden reiän ja sitäkin nyt vihloo. Ehkä joudun menemään siis vielä uudestaan aamun päivystykseen. Oli kyllä todella kiva ja miellyttävä lääkäri taas kerran. Onkohan se hampaillakin niin, että ensin ollaan monta vuotta kunnossa ja sitten kun yhtä sattuu niin vieruskaverikin heräilee? Taitaa olla omaa pohdintaani, kun nyt kiusaavat muutenkin täyttä arkeani...

Roosa on vielä tänään kotona, ei enää ole kuumetta, mutta vähän yskää. Tuumasi itse illalla, että haluaa vielä levätä yhden päivän ja sehän sopi tietenkin. Hyvä että itsekin neiti jo osaa kertoilla tuntemuksistaan ja voinnistaan. Sekin kiva seikka on kasvavissa lapsissa, että kommunikointi on helpompaa...siis ainakin muutaman vuoden.

Valtteri toi eilen ihania tulppaaneja kauppareissulta, kiitos vaan pikkupojalle ja isille. Piristävät kummasti tänään, kun lunta tuiskuttaa, vaikka kevät saisi jo tulla! Roosan kanssa kurkittiin jo keittiön ikkunasta sitä paikkaa, johon viime vuonna laitettiin narsissin sipuleita, mutta kyllä siinä vielä on lunta muutama kymmenen senttiä...