Tämä on postaus talomme seinäkelloista. Viime aikoina on tuntunut aika suorastaan taas kiitävän, joten ajatukset ja katseet ovat usein olleet kelloissa. Taasko se ilta livahti? Miten aamulla voi aina tulla hoppu, vaikka herää kuinka aikaisin? Näistä kauniista aikaraudoista on toisaalta kivakin vilkuilla kelloa ja kuunnella niiden kodikasta raksutusta. Yritin saada kuvien alle kuvatekstit, mutta jostain syystä ohjelma ei ollut nyt yhteistyökykyinen, joten tässäpä kellot lyhykäisyydessään ylhäältä alas: Roosan huoneen ruusukello, seuraavaksi kirjastohuoneen uusi iso kello, joka on lahja ystäviltäni. Kello sopii todella kauniisti huoneen väreihin ja vanhaan kalustukseen. Sitten keittiön raidallinen elintärkeä ajannäyttäjä, tätä tulee aamupalalla vilkuiltua tiuhasti. Ja viimeisenä Arin itse rakentama kodinhoitohuoneen nallekello. Tarjoilualusta oli aikoinaan löytö kirpparilta, Ari viritti sen taakse koneiston ja viisarit. Viikonlopun yritän olla vilkuilematta näihin kaunottariin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti