keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Aina yhtä upeat

Nämä kaunokaiset on vain pakko joka vuosi kuvata ja jakaa kaikille! Syreeni on niin mun yksi lempparikukka. Meidän omat syreenit ei vielä kuki (on sellaisia 20 cm korkuisia alkuja;), mutta onneksi tästä läheltä löytyy muutama autiotalo, jonka pihasta olen näitä käynyt taittamassa maljakkoon. Koomisia piirteitä kyllä on näissä "hakumatkoissa"...vähän luvatontahan se on kenenkään puskista mennä oksia taittamaan, mutta se kuulemma tekee hyvää kasvin kukinnalle, että vähän tuo tieto helpottaa luvattomia hakumatkoja. Liekö syynä omin luvin tehdyt haut, mutta ekalla reissulla potkaisin pottuvarpaani polulla olleeseen kiveen oikein mojoavasti. Ei onneksi varvas murtunut, vähän kyllä aristi..siinä sitä olisi työpaikallakin saanut aikaiseksi hyvät naurut, kun olisi linkannut sinne varvas paketissa varkauden jäljiltä. Toisella kertaa loikin kotiin metsän poikki, ja tietysti tuhannet hyttyset saivat syötyä minua joka puolelta, mm. kaulasta ja kämmenistä.

Mutta mikäänhän ei pihassakaan lähde kasvamaan niin hyvin kuin varastettu kasvi, vai miten se oli? Meillä on pihalla paljon saatuja perennoja ja ne ovatkin ne ainoat, jotka ovat lähteneet hyvin kasvuun. Ei kannata paljon kasveja siis Plantagenista hakea. Onneksi syreenin alutkin olemme saaneet Pohjanmaalta asti, toivottavasti nyt lähtisivät oikein kohisten kasvamaan, etten ihan rampaannu tulevina vuosina näitä ihanuuksia metsästäessäni.

2 kommenttia:

Hannukka kirjoitti...

Kuinkas ruusut voivat?

saimi kirjoitti...

Ruusut voivat erinomaisesti! Sitkeitä ovat ja kukkivat jo upeasti, saavat kasvaa rauhassa ainakin metrin korkuisiksi. Venebisneskin tuntuu ottavan tulta täällä etelän etäpisteessä.:)