Joulun kuvia ja tunnelmia

Joulu saapuu jokaiselle

Me olemme olleet koko porukka vatsataudin kourissa alkaen loman ensimmäisestä päivästä. Tunnollisia ihmisiä, kun vasta lomalla sairastamme koko porukka ja vielä peräkkäin. Roosalla on vielä lämpöä ja huono olo, mutta eiköhän aattona jo olla voiton puolella. Pukki siis saattaa tulla, mutta varmaa se ei vielä ole, sillä emme halua tätä kurjimusta eteenpäin levittää. No, tontut sitten hoitavat tehtävänsä, onneksi. Ruokapuolen suhteen tuntuu erikoiselta..mitään ruokaa ei oikeastaan kauheasti edes tee mieli, taitaa tulla tänä jouluna laihdutuskuuri.

Kuuset Ari ja Valtteri nappasivat eilen omalta pihalta tuosta ojan reunasta. Kauniita ovat, vaikka kuva ei koko totuutta oikein kerrokkaan. Kuvan kuusi on yläkerrasta, siis Roosan ja Valtterin pikkukuusi. Siinä palavat uudet led-valot, kovasti ovat kirkkaat ja vähän sinisävyiset.

Mukavaa joulua kaikille, me yritämme saada vatsat kuntoon.

Balettia

Tänään oli Roosan baletin joulunäytös meille vanhemmille ja sisaruksille. Näytöksessä lapset esittävät syksyn aikana oppimiaan uusia asioita. Roosa oli oppinut todella paljon uutta ja teki taitavasti vaativan näköisiä asentoja ja askelkuvioita. Tässä prima ballerina on prinsessa-asussa. Baletin jälkeen kiirehdimme Kellokosken kirkkoon, jossa raikuivat lasten kauneimmat joululaulut. Aamupäivällä ehdimme myös pyörähtää Linjamäen koulun myyjäisissä. Lapset ostivat innolla arpoja ja olivat ihastuksissaan voitoista. Me vanhemmat toivoimme jo ensi vuodeksi sellaista arpasettiä, jossa lipukkeissa lukisi "ei voittoa, kiitos kannatuksesta."

Itsenäisyyspäivä

Aamulla kävin lenkillä ja saunassa. Kohta puetaan juhlakoltut ja -puvut päälle ja laitetaan korut kaulaan, korviin ja ranteisiin ja lähdetään jo perinteeksi muotoutuneelle itsenäisyyspäivän vastaanotolle a la punajuurikujalaiset ja me. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

No onkos tullut kesä..

Tällaisen ihkun tyynyn saimme Arin äidiltä päivänä yhtenä. Se sopii kuin nenä päähän tuohon ruskeaan pormestarin tuoliin, joka on yksinään vähän synkkä. Ihanan pirteä ja kesäinen tyyny, mutta sopii mielestäni ihan hyvin myös meidän joulun väreihin, jotka ovat, kirjavia..

Jotain kaunista

Ruusu on ollut lempikukkani iät ja ajat, muistaakseni 5-vuotiaana sain Helsingin kauppatorin kukkatorin puolelta yhdeltä kukkakauppiaalta ruusun syntymäpäivänäni, ja siitä asti ruusun asemaa ei ole mikään horjuttanut. Kaikki väritkin kelpaavat ruususta, no, eivät nyt kuitenkaan värjätyt epäaidot, kuten esimerkiksi sellainen sininen, joka näyttää jotenkin ihan, no, epäaidolta.

Viime aikoina ruusun rinnalle on noussut haastaja. Se on tämä kuvissakin näkyvä valkoinen orkidea, olikohan tämä nyt perhoskämmekkä nimeltään. Edes siis nimestä en ole varma, mutta kovasti olen näihin ihastunut. Viime jouluna minulla oli näitä joulukukkinakin. Uudestaan en ole näitä saanut kukkimaan, mutta upeina kestävät oston jälkeen parikin kuukautta. Itsenäisyyspäiväksi voisi taas pari ostaa...ja jouluksi. Vai ostaisiko tänä vuonna sittenkin jouluruusun, sekin on ihana.

Tällaisia tärkeitä pohdintoja pitkästä aikaa. Jouluakin on jo laitettu esiin, mutta kaikista kuvista tuli jotenkin pimeitä. Pimeätähän nyt on, joten ei ihme, että kuvatkin ovat sellaisia. Jospa sitä lunta kohta sataisi, niin vähän valostaisi...