Hetki iltapäivällä lämpimässä auringonpaisteessa riippukeinussa..Eilen meillä käynyt sisustustoimittaja kysyi, että istummeko usein takaterassilla? Kyllä istumme, kun lapset illalla jo nukkuvat, tai iltapäiväkahvilla, kun aurinko alkaa mukavasti lämmittää terassia. Mutta riippukeinu, siinä en ollut kellinyt kertaakaan tänä kesänä, siispä oli jo korkea aika. Ari ja Valtteri olivat kalanistutuksessa ja Roosa ekaluokkalaisten leiripäivässä Rusutjärvellä, olin siis yksin kotona! Ei muuta kuin keinumaan ja hups, melkein nukahdin riippukeinuun! Mutta kyllä oli mukavaa ajatusten lentoa siinä tuulen huminaa kuunnellessa...Ajatuksia vähän tulevasta syksystä, juuri nyt korjattavan sadon ihanuudesta, oman kivan pihan ihailua ja paljon paljon muuta..Ja sitten olinkin puolen tunnin jälkeen innokas aloittamaan kantarellikeiton valmistuksen ja mustikka-vadelmapiirakan leipomisen, halusin yllättää Roosan hänen lempiruoillaan. Ihan vaan vinkkinä, että pieni flow tekee ihmeitä. Ja appiukkoni ainaa sanoo, että päiväunet ovat kuin laittaisi rahaa pankkiin.
2 kommenttia:
Kesän parhaita muistoja minullakin kotona keinussa vietetyt hetket kera hyvän kirjan tuulen huminaa kuunnellen. Nyt ei vielä ole päässyt moisista hetkistä nauttimaan, mutta jospa taas tulevaisuudessa ;)
VOitittekste sen kisan siinä lehdessä vai? Ihanat noi Roosan lemppari ruuat! Tais mennä Roosalla hyvin eka koulupäivä, kerran koulu on maailman ihanin paikka... ;)
Lähetä kommentti